♥158 Kakkua puomitunnilta

Mites tässä näin pääsi käymään...

 

Eilen mulla piti olla pitkästä aikaa hyppäri, mutta sade oli pehmittänyt kentän pohjaa sen verran, että kutsu kävi maneesiin. Sielä mentiin sitten muutamaa puomia, ja yhtä "estettä", jota nostettiin hiljalleen ristikosta n. metrin korkuiseksi pystyksi.

     Alkuverkan jälkeen tultiin kahta puomia kaarevalla uralla. Ensin tultiin ravissa, mutta sitä ei ole videolla, sen jälkeen laukassa kolmella askeleella, ja pikkuhiljaa otettiin mukaan myös kaksi muuta puomia. Sitten tultiin yhtä estettä pituushalkaisijalla, jossa oli ensin puomi, ja kahden askeeleen päässä sitten este. Aluksi tultiin sitä ristikkona, ja sitten nostettiin pikkuhiljaa isommaksi pystyksi. Coda oli vähän laiskana, ja mulla oli vaikeuksia saada sitä pohkeen eteen, mutta muuten sujui ihan kivasti.

linkki videoon

     Onnistuin tunnin aikana myös tippumaan! Kun oltiin tultu ristikko kahdesti, käänsin Codan oikealle, ja uran reunassa oli pehmeä kohta johon Coda kompastui. Se säikähti ihan älyttömästi tuota omaa kompastumistaan, ja spurttasi ihan täysiä maneesin toiseen päähän. Kompastuessaan se nykäisi multa vielä ohjat kädestä, ja niitä sitten keräilin siinä toisen laukatessa päättömästi eteenpäin. Lyhyelle sivulle tultaessa sitten kaarteessa valuin kuniisti alas, mutta siinä vaiheessa onneksi Coda jo pysähtyi niin ei sattunut pahemmin. Harmi kun tätä ei tullut videolle!

 

♥157 Kouluvalmennuksessa

Satulassa taas

 

Voi että miten ihana tunne oli löytää itsensä taas hevosen selästä. Viiteen päivään en ole päässyt ratsastamaan, ja uskokaa tai älkää, tuo viisi päivää tuntui vähintäänkin viideltä viikolta. Codalla oli siis hierontavapaat, jonka perään onnistuin tulemaan kipeäksi. Codan ratsastus ja hoito oli toki priimaa ilman muakin, mutta tietenkin se harmitti kun ei itse päässyt selkään.

     Oltiin tänään siis Empun kouluvalkussa, ja äiti pääsi ottamaan videota. En oikeen osaa ottaa kantaa valmennukseen, koska mulle jäi Codasta vähäsen ristiriitainen fiilis. Toisaalta se tuntui melko kivalta, etenkin loppua kohden, mutta joku siinä silti mätti. Tunne ei ollut millään lailla paha, ja positiiviset puolet valmennuksesta vei ehdottomasti voiton, silti mua jäi mietityttämään miksi se on ollut viimeaikoina aikaisempaa kovempi edestä. Seurailen nyt tilannetta, mutta eiköhän se oikeanlaisella ratsastuksella tästä taas parane, kuitenkin taivutukset, hieronta, ja raspaus on juuri suritettu, niin missään niissäkään ei voi "vika" olla :)

linkki

     Tätä hieman epätasaista kuolaintuntumaa lukuunottamatta jäi ihan kiva fiilis. Mulla ei ollut kannuksia, ja siihen nähden sain Codan etenemään ihan kivasti. On kyllä kiva katsella aina tasaisin väliajoin näitä videoita kouluvalmennuksesta, kun voi todeta että kai me ollaan edes vähän menty eteenpäin. Töitä on vielä paljon tehtävänä, mutta pikkuhiljaa jotain alkaa myös sujua niinkuin pitää. Kun mä vaan vielä saisin pidettyä hyvän fiiliksen koulukisoissa, olis aika jees.

     Kisaaminen tosin saa sekä esteiden että koulun osalta jäädä nyt tauolle siksi aikaa, että kirjoitukset ovat ohi. Kisaamisen makuun palataan siis luultavasti vasta lokakuun puolella, ja ratsastaminenkin jää nyt siihen asti vain muutamaan kertaan per viikko. Katsotaan miten suunnitelma onnistuu käytännössä, mutta nyt pitäisi vaan jaksaa lukea, hyi.

♥156 Maastokivaa

Kolme pientä porsasta

 

Tänään lähdettiin Emman ja Emilian kanssa maastoon! Oli ihan sairaan kivaa ja hepat nautti kanssa välillä vähän liikaakin. Kaikenkaikkiaan reissu oli onnistunut, ja ilma oli täydellinen maastoiluun - ei liian kylmä muttei myöskään liian kuuma.

     Oltiin ensin takatiellä, jossa ravailtiin alkuun paljon, ja sitten otettiin rauhassa laukkaa. Ryhmärämä piti minun ja Codan lisäksi sisällään Emman, jonka uusi heppa Misu oli kaikille vielä melko vieras, sekä Emilian, jonka 5-vuotiaaksi kääntynyt Bambi omaa tunnetusti melkoisen rivakat liikeradat aina tarvittaessa. Haluttiin pitää kokoajan itsemme, sekä hepat hyvällä mielellä, ja itse ainakin annoin Codan kulkea rennon vapaasti haluamaansa vauhtia mieluisessa muodossa. Alkuun etenkin Bambilla riitti välistä vähän virtaa, eikä se olisi malttanut pysyä edes ravissa, mutta pikkuhiljaa sekin siitä vähän rauhottui :D Kivaa oli kaikilla!

linkki videoon

     Yllä olevalta videolta näkyy muutamia pätkiä ravista ja laukasta, ja vähän kyllä nauratti jälkikäteen katsoa miten innoissaan meidän hepat olikaan. Kaikista hauskinta oli huomata, miten Bambi vaan riehuu ja säätää jotain omaa eikä me Emman kanssa huomata mitään, ravaillaan vaan rauhassa eteenpäin :D hahha! Lopuksi vielä käveltiin hiitille johtavaa metsätietä, ja hiitiltä sitten kierrettiin tallin pihaan. Tälläinen mielenvirkistys on kyllä ihan huippua, hepat ja ratsastajat saa vähän muuta ajateltavaa kentän laitojen sijasta.

Tänään oli myös muilta osin huippu päivä, kun ajeltiin ihanaa motaria taas ajotunnilla, ja pääsin mun teoriakokeen läpi ensimmäisellä yrityksellä :) Ei mene enää kauaa niin saan kortin taskuun ♥
 

♥155 RidersInn 15.8

Kisaviikonloppu

 

Lauantaina ja tänään sunnuntaina vietin koko päivän Hyvinkään RidersInnissä, eilen kilpailemassa, ja molempina päivinä hoitamassa. Menin tuttuun tapaan 100cm ja 110cm, ja kumpikin luokka oli ihan ok. Olisin toivonut enemmän tasaisuutta etenkin kympissä, mutta treeniä vaan niin eiköhän se meno siitä pikkuhiljaa tasaannu.

     Metri meni ihan kivasti, mitä nyt alussa oli liian vähän laukkaa, ja uusinnan vikalle sössin sitten etäisyyden saaden siitä puomin. Rata oli tosi kivasti suunniteltu, ja etenkin uusinnan esteet olivat reilun kokoisia. En osaa sanoa omasta ratsastuksesta oikein mitään, sitä samaa kun aina, kai.

Säädelkää taas videon laatua paremmaksi mutterista!

Linkki videoon

     Kymppi sujui vähän vaihtelevasti, ja kuten sanoin niin epätasaisuutta oli joissakin kohdissa. Neljäs este oli pahin, kun tein pienehkön tien ja laukka kuoli kaarteeseen, sen lisäksi vielä pidin vastaan vaikka olisi pitänyt edetä. Sain kuitenkin korjattua loppua kohti ihan kivasti, ja lopulta vielä sijoituskin napsahti. Tämä ruusuke oli kyllä täysin Codan ansiota!

Linkki videoon

     Nyt katsellaan kisoja vähän rauhallisemmalla tahdilla ensi kuun loppuun saakka, kun mulla on kahdet ylioppilaskirjoitukset tulossa. Blogin puolella tämä saattaa näkyä hieman harvemmassa postaustahdissa, mutta tasaiseen tahtiin saatte kuitenkin postauksia, enkä ala mitään hutaisuja tänne julkaisemaan. Yritän nyt kuitenkin parhaani mukaan punoa yhteen koulun, ylppärit, hevosen, autokoulun, ja blogin :)

♥154 Harkkakisat laaksolla

Lauantain kisat

Lauantaina lähdettiin porukalla kisoihin, vaikka mittarin lukemat kohosi jo lähemmäs kolmeakymmentä lämpöastetta! Ilma oli aivan ihana, mutta kieltämättä kisailun aikana joku 20c olisi kyllä ihan hyvin riittänyt. En kuitenkaan valita, sen vaan sanon että kuuma oli!

     Kisat meni ihan kivasti. Menin pelkästään metrin, sillä mentiin kuorkilla, ja muut hepat olivat 90cm ja 100cm luokissa. Muutenkin ihan kiva tähän väliin mennä yksi helpompi rata, ennenkun taas jatketaan RidersInnissä 110cm tasolla :) Radasta en osaa muuta oikein sanoa, kun että lämpö ehkä vaikutti molempiin hieman, mutta kokonaisuus ihan jees.
     Uusinnassa kolmanneksi viimeiselle esteelle otin laukkaa ihan liikaa pois, ja Coda olisi saanut siitä ottaa kyllä puomin mutta ei ottanut. Aika ei ollut mikään älyttömän nopea, mutta riitti kuitenkin lopulta sijaan 6! Olen ihan tyytyväinen suoritukseen, lähtöjä oli kuitenkin lähes 40. Tästä tuli nyt tälläinen melko lyhyt kisaraportti, mutta katsokaa video ja säätäkää laatua mutterista paremmaksi :)!

Linkki videoon

 

Hyvää koulujen alkua!

♥153 Kesäloma MyDay

Perjantai 7.8

 

Tänään kuvailin teille pitkästä aikaa MyDayn, toivottavasti tykkäätte!

linkki videoon

Kertokaa toki mielipiteenne kommenttikehään :)

♥152 Onnen kyyneleet

Pienet suuret ilot

 

Vietin viikonloppua mun mummon mökillä, ja Coda sai nauttia parista rennommasta päivästä. Codalla oli samalla myös "vuosihuolto", jossa sen jalat taivutettiin ja hampaat raspattiin. Sillä oli myös hieronta, ja sunnuntaina sitten äiti keventeli sillä rennosti. Mulla on nyt kerrottavana muutama varmastikin muille mitättömältä kuulostava asia, mutta mulle ne on aivan mielettömän isoja ilon aiheita :)

Ensimmäinen onnen aihe:

     Mun jalka alkaa olla paremmalla mallilla! Nyt monet varmasti miettivät että mitäs siinä oli, kun en ole siitä blogin puolella sen suuremmin huudellut. Kyse on kuitenkin tässä postauksessa mainitsemastani tippumisesta, jonka jälkeen mun nilkan sisäsyrjälle tapahtui jotain. Nimenomaan jotain, sillä lääkärit sanoi mulle vaan että se ei ole murtunut, ainakaan kunnolla, että odottele vaan. Joten ei ole kyllä mitää hajua mitä sille sitten tapahtui, mutta kipeä se oli, ja linkkasin sitä melko pahan näköisesti sen kaksi ja puoli kuukautta.

     Päivästä riippuen kipu oli lievempää, joskus taas painoa oli vaikeaa ladata jalalle edes sitä linkkaamisen vertaa. Onni on ollut alusta saakka se, ettei kipua ole tuntunut kertaakaan ratsastaessa, eikä jalan tilanne ole vaikuttanut ratsastukseeni kertaakaan negatiivisesti. Huonoja puolia on ollut lähinnä kipu, ja se etten ole pystynyt liikkumaan kun kävellen/linkaten, eli en ole voinut edetä jalkaisin kovinkaan nopeasti. Onneksi äiti on ollut mulla apuna, ja se on aina kävelyttänyt Codaa mm ennen ja jälkeen kuljetusten, kun en ole siihen itse pystynyt. Nyt kuitenkin, valoa alkaa jo näkyä tunnelin päässä!

     Olin siis mökillä viikonlopun, ja ihmettelin kun kukaan sukulainen ei ollut ihmetellyt miksi kävelen oudosti. Tämän reilun kahden kuukauden aikana nimittäin lähes jokainen tapaamani henkilö on kauhistellut, miksi linkkaan niin pahasti. Mietin että miten ne ei nää, vai enkö sitten linkkaakaan enää niin pahasti? Kokeilin varovasti rullata painoa päkiälle kävellessäni, ja huomasin etten tunne enää juuri ollenkaan kipua! Kävelin onnessani mökin pientä "olohuonetta" edes takasin, ja tuli oikeasti melkeen itku kun tajusin että jalka alkaa vihdoinkin parantua!

     Tänään kokeilin kävelyä uudestaan tällä "oikealla" tyylillä (jossa siis rullataan painoa aina päkiän yli), ja kyllä vaan, se onnistui lähes normaalisti! Laitoin heti Anulle whatsapissa videon, "Kato! Mä pystyn kävellä!!", kun se on kiinnittänyt siihen paljon huomiota mm kisareissuilla. Kun pääsin töistä kotiin, kokeilin varovasti hölkätä pieniä pätkiä suoraan, ja hölkkäsin varmaan 100x olkkari - keittiö väliä, kun tajusin että mä pystyn siihen, oikealla tekniikalla, eli ilman linkkausta, ja jopa lähes ilman kipua! Terveyttä todellakin oppii arvostamaan vasta sitten kun sen menettää, mutta mulla on nyt kyllä niin kiitollinen ja siunattu olo, ehkä mä vielä juoksen ja hölkkään myös kaarteissa :)

Toinen onnen aihe:

     Muutama viikko sitten Coda oli vähän huono ratsastaessa. Se ei mitenkään ontunut tai ollut ep, mutta liike oli vähän epänormaali ja tahmea. Kouluvalmentajan ihmetellessä asiaa myös, päätin että jokavuotisen huollon aika olisi heti Hangon kisojen jälkeen. Taivutuksen lisäksi Coda raspattiin, ja hierontakin osui sopivasti samoille vapaille. Mua vähän pelotti taivutuksen tulokset, koska Codalla on kuitenkin nyt kisakauden ollessa kuumimmillaan hypätty ihan kiitettävästi. Taivutukset oli kuitenkin ollut hyvät, ja sain taas yhden syyn enemmän olla kiitollinen. Jokaista päivää terveen hevosen kanssa täytyy arvostaa, sillä jokainen päivä voi olla se viimeinen.

Hangosta :)

Kolmas onnen aihe:

     Oon onnellinen vielä viimeisistä kesäloman hetkistä, ja toivon että saataisiin nauttia lämmöstä sitten syksymmällä, kun kesä on ollut niin sateinen. Oon kiitollinen mun perheestä, ja niiden tuesta, ilman mun vanhempia en olisi hevosenomistaja. Oon kiitollinen että mulla on noin hyvä hevonen, neljä ihanaa kissaa, ja koti johon oon aina tervetullut. Ensi kuussa täytän 18v, ja tiedän että myös sen jälkeen tuun saamaan tukea ja apua mun perheeltä aina kun tarvitsen. Haluun oppia sanomaan useemmin "kiitos!" , koska kukaan ei mun ajatuksia lue. Eletään kiitollisin mielin, koska meillä on oikeesti asiat ihan vaan jeesjees :)

Hyvää loppukesää kaikille!